Gourmet-illallinen, Universal Studios ja ihana Leijonakuningas!

Vinkki kaikille Etelän aurinkoon lähteville: muistakaa rasvata palanutta ihoa ahkerasti, etenkin olkapäitä ja käsiä. Muuten saattaa käydä niin, että iho alkaa kuoriutua tosi tyhmästi muutamien päivien jälkeen ja jäljelle jää valkoisia läiskiä keskellä ruskettunutta ihoa. Ei niin, että mulle olisi käynyt näin...kunhan vaan höpisen...P.S. Aasiasta ei sitten saa itseruskettavia voiteita, joilla voisi pelastaa tilanteen, koska paikalliset eivät halua ruskettua. Päinvastoin, vaalentavia voiteita löytyy joka lähtöön eli kaikki te yön pimeydessä viihtyvät kalpeat hevarit, tänne vaan ostoksille.

Viimeiset lomapäivät ovat kuluneet lähinnä shoppaillen ja syöden. Loman kohokohta oli kuitenkin varmaan torstaipäivä, jolloin suuntasimme heti aamusta Universal Studios -huvipuistoon. Nyt seuraa toinen tärkeä vinkki kaikille teille, jotka harkitsette vierailua Universalille: ostakaa ihmeessä 30 dollaria (n. 18e) maksava express-passi normaalin sisäänpääsylipun lisäksi. Kyseisellä passilla pääsee nimittäin laitteisiin express-linjaa pitkin, mikä tarkoittaa käytännössä jonon ohi pääsyä. Ja nyt ei todellakaan puhuta mistään Linnanmäen viiden minuutin jonoista. Suosituimpiin vuoristoratoihin voi Singaporen Universalilla olla lähes kahden tunnin jonot. Olisin kuvitellut, että vähintään joka toinen sijoittaa tuohon express-passiin huvipuistoon mennessään, mutta vaikutti siltä, että me olimme tällä kertaa ainoat, joilla kyseiset passit olivat :D Eli käytännössä emme joutuneet jonottamaan laitteisiin edes minuuttia ja pääsimme aina valitsemaan parhaat vaunut. Ette usko miten hyvältä tuntui kävellä omaa express-linjaa pitkin suoraan laitteiseen, kun muut seisoivat helteessä satoja metrejä kiemurtelevissa jonoissa ;D Hyvä sijoitus siis.  Olisi kyllä ottanut aika paljon päähän jonottaa esimerkiksi erääseen Jurassic Park -vuoristorataan, joka oli todella tylsä ja kesti ehkä noin 30 sekuntia. Silti kyseiseen kieppiin oli 100 minuutin jonot!

Löydettiin kaveri!

Pepe ja Jurassic Park

Universalin vierailun jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja illalla olikin sitten vielä vuorossa Leijonakuningas-musikaali. Olin siis jo aiemmin nähnyt kyseisen pläjäyksen Lontoossa, mutten tietenkään voinut olla varma, onko kyseessä samanlainen versio samoine lavasteineen ja pukuineen. Olli oli ennen esitystä todella skeptinen koko musikaalia kohtaan ja narisi koko ajan siitä, että olin pakottanut herran tällaiseen kauheuteen ;) Ensimmäisen puoliajan jälkeen kuitenkin tiesin, että Ollikin oli salaa nauttinut esityksestä! Musikaali oli käytännössä täsmälleen sama kuin Lontoossa. Puvustus ja lavastus oli vertaansa vailla ja näyttelijäsuoritukset huimia! Uuden kohtauksen alkaessa ei voinut muuta kuin haukkoa henkeään, kun tajusi, miten kekseliäästi useat lavasteet oli toteutettu, puvuista puhumattkaaa. Sanoisin, että Singaporen versio meni ehkä jopa Lontoon ohi. Ja kuten arvelinkin, ensimmäiset kyyneleet tirahtivat poskelle jo ensimmäisen "aaaatsiwengaaan" kohdalla, kun jättimäiset savannin eläimet astelivat yleisön keskeltä lavalle. Toivottavasti näemme esityksen vielä joskus Helsingin Kaupungiteatterissakin!

L'atelier de Joel Robuchon ja me.

Eilen illalla olikin sitten vuorossa taas yksi loman kohokohdista, nimittäin illallinen maailmankuulun Michelin-kokin Joel Robuchonin L'atelier -ravintolassa. En odottanut illallisen olevan mikään erityisen huikea, sillä vaikka ravintola kantaakin Robuchonin nimeä, ei se silti tarkoita, että mies on itse paikalla luomassa huimia ja taiteellisia annoksiaan. Ravintola osasi kuitenkin yllättää täysin! Sisään mentäessämme meidät ohjattiin istumaan baaritiskimäiselle pöydälle, josta oli suorat näkymät ravintolan keittiöön. Keittiössä hääräsi parhaimmillaan valehtelematta yli 20 kokkia, joista jokaisella oli oma tehtävänsä. Eräskin aasialainen nuori mies veteli jonkin sortin balsamicolla symmetrisiä viivoja lautaseen, kun kolme muuta kokkia keskittyivät asettelemaan aineksia erääseen alkuruokaan. Saksalaissyntyinen pääkokki huuteli keittiölle ohjeita ranskaksi ja me saimme ihailla tätä showta koko illallisen ajan. Palvelu oli koko illan ajan todella henkilökohtaista ja sydämellistä. Annoksien välissä ravintolan itävaltalaissyntyinen sommelier jutteli meille niitä näitä Suomesta. Herra kertoi olevansa kova talviurheilufani ja tunsi muun muassa kaikki mäkihyppääjät ja doping-hiihtäjät nimeltä. Kaikista hassuinta oli, että koko keskustelu lähti käyntiin siitä, kun sommelier huomasi meidän keskustelevan keskenämme suomen kielellä. Hän siis tunnisti puheemme olevan suomen kieltä, mikä on aika omalaatuista. Sommelier kertoi työskennelleensä niin monessa keittiössä ympäri maailman, että tunnistaa melkein kielen kuin kielen :) Hyvän palvelun ohella saimme tietenkin myös hyvää ruokaa. Päätimme nautiskella ravintolan maistelumenun, joka piti sisällään varmaan lähemmäs 10 pienen pientä ruokalajia. Annokset olivat niin kauniita ja maukkaita, että ravintola meni kyllä kerta heitolla kärkipäähän omilla listoillamme parhaista ravintoloista. Ehkä jopa ykköseksi! 


Tässä vielä menu kaikille kuolattavaksi ;):


~ Menu Découverte ~ DISCOVERY MENU


L’AMUSE--BOUCHE


 Foie gras custard with red Porto wine and parmesan foam
******
LE CRABE 
King crab on thin layers of turnip with sweet and sour sauce
L’ASPERGE 
Green asparagus skewer with quail egg « sunny side up » and morels
LE FOIE GRAS
s Seared duck foie gras with a citrus gratin
LE NAVET
Daikon velouté flavoured with citrus oil
LE SAUMON 
Salmon’s shot of belly with potatoes grenaille in « Gravlax » style
LA CAILLE
Foie gras filled free-range quail with mashed potatoes
LE BOEOUF
French-style hanger steak with fried shallots
******
LE MULTIVITAMINE
Victoria Red berries spiced coulis, Victoria pineapple sorbet
LE CUBE
Roasted Hazelnut dacquoise, creamy Caribbean chocolate
******
LE CAFE Ŕ LE THE
Escorted by a sweet

Nam! Tänään illalla suuntaamme vielä Chinatowniin herkuttelemaan paikalliseen ruokahalliin. Hieman tuliaisiakin pitäisi vielä ostaa. Huomenna illalla sitten kohti Suomea! Lento lähtee joskus puolen yön aikoihin ja kestää rapsakat 12 tuntia. Kyllä kelpaa taas kölliä Finnairin turistiluokan karsinassa, kun tietää, että kotona odottaa oma sänky ja ruisleipää! :)