Gourmet-illallinen, Universal Studios ja ihana Leijonakuningas!

Vinkki kaikille Etelän aurinkoon lähteville: muistakaa rasvata palanutta ihoa ahkerasti, etenkin olkapäitä ja käsiä. Muuten saattaa käydä niin, että iho alkaa kuoriutua tosi tyhmästi muutamien päivien jälkeen ja jäljelle jää valkoisia läiskiä keskellä ruskettunutta ihoa. Ei niin, että mulle olisi käynyt näin...kunhan vaan höpisen...P.S. Aasiasta ei sitten saa itseruskettavia voiteita, joilla voisi pelastaa tilanteen, koska paikalliset eivät halua ruskettua. Päinvastoin, vaalentavia voiteita löytyy joka lähtöön eli kaikki te yön pimeydessä viihtyvät kalpeat hevarit, tänne vaan ostoksille.

Viimeiset lomapäivät ovat kuluneet lähinnä shoppaillen ja syöden. Loman kohokohta oli kuitenkin varmaan torstaipäivä, jolloin suuntasimme heti aamusta Universal Studios -huvipuistoon. Nyt seuraa toinen tärkeä vinkki kaikille teille, jotka harkitsette vierailua Universalille: ostakaa ihmeessä 30 dollaria (n. 18e) maksava express-passi normaalin sisäänpääsylipun lisäksi. Kyseisellä passilla pääsee nimittäin laitteisiin express-linjaa pitkin, mikä tarkoittaa käytännössä jonon ohi pääsyä. Ja nyt ei todellakaan puhuta mistään Linnanmäen viiden minuutin jonoista. Suosituimpiin vuoristoratoihin voi Singaporen Universalilla olla lähes kahden tunnin jonot. Olisin kuvitellut, että vähintään joka toinen sijoittaa tuohon express-passiin huvipuistoon mennessään, mutta vaikutti siltä, että me olimme tällä kertaa ainoat, joilla kyseiset passit olivat :D Eli käytännössä emme joutuneet jonottamaan laitteisiin edes minuuttia ja pääsimme aina valitsemaan parhaat vaunut. Ette usko miten hyvältä tuntui kävellä omaa express-linjaa pitkin suoraan laitteiseen, kun muut seisoivat helteessä satoja metrejä kiemurtelevissa jonoissa ;D Hyvä sijoitus siis.  Olisi kyllä ottanut aika paljon päähän jonottaa esimerkiksi erääseen Jurassic Park -vuoristorataan, joka oli todella tylsä ja kesti ehkä noin 30 sekuntia. Silti kyseiseen kieppiin oli 100 minuutin jonot!

Löydettiin kaveri!

Pepe ja Jurassic Park

Universalin vierailun jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja illalla olikin sitten vielä vuorossa Leijonakuningas-musikaali. Olin siis jo aiemmin nähnyt kyseisen pläjäyksen Lontoossa, mutten tietenkään voinut olla varma, onko kyseessä samanlainen versio samoine lavasteineen ja pukuineen. Olli oli ennen esitystä todella skeptinen koko musikaalia kohtaan ja narisi koko ajan siitä, että olin pakottanut herran tällaiseen kauheuteen ;) Ensimmäisen puoliajan jälkeen kuitenkin tiesin, että Ollikin oli salaa nauttinut esityksestä! Musikaali oli käytännössä täsmälleen sama kuin Lontoossa. Puvustus ja lavastus oli vertaansa vailla ja näyttelijäsuoritukset huimia! Uuden kohtauksen alkaessa ei voinut muuta kuin haukkoa henkeään, kun tajusi, miten kekseliäästi useat lavasteet oli toteutettu, puvuista puhumattkaaa. Sanoisin, että Singaporen versio meni ehkä jopa Lontoon ohi. Ja kuten arvelinkin, ensimmäiset kyyneleet tirahtivat poskelle jo ensimmäisen "aaaatsiwengaaan" kohdalla, kun jättimäiset savannin eläimet astelivat yleisön keskeltä lavalle. Toivottavasti näemme esityksen vielä joskus Helsingin Kaupungiteatterissakin!

L'atelier de Joel Robuchon ja me.

Eilen illalla olikin sitten vuorossa taas yksi loman kohokohdista, nimittäin illallinen maailmankuulun Michelin-kokin Joel Robuchonin L'atelier -ravintolassa. En odottanut illallisen olevan mikään erityisen huikea, sillä vaikka ravintola kantaakin Robuchonin nimeä, ei se silti tarkoita, että mies on itse paikalla luomassa huimia ja taiteellisia annoksiaan. Ravintola osasi kuitenkin yllättää täysin! Sisään mentäessämme meidät ohjattiin istumaan baaritiskimäiselle pöydälle, josta oli suorat näkymät ravintolan keittiöön. Keittiössä hääräsi parhaimmillaan valehtelematta yli 20 kokkia, joista jokaisella oli oma tehtävänsä. Eräskin aasialainen nuori mies veteli jonkin sortin balsamicolla symmetrisiä viivoja lautaseen, kun kolme muuta kokkia keskittyivät asettelemaan aineksia erääseen alkuruokaan. Saksalaissyntyinen pääkokki huuteli keittiölle ohjeita ranskaksi ja me saimme ihailla tätä showta koko illallisen ajan. Palvelu oli koko illan ajan todella henkilökohtaista ja sydämellistä. Annoksien välissä ravintolan itävaltalaissyntyinen sommelier jutteli meille niitä näitä Suomesta. Herra kertoi olevansa kova talviurheilufani ja tunsi muun muassa kaikki mäkihyppääjät ja doping-hiihtäjät nimeltä. Kaikista hassuinta oli, että koko keskustelu lähti käyntiin siitä, kun sommelier huomasi meidän keskustelevan keskenämme suomen kielellä. Hän siis tunnisti puheemme olevan suomen kieltä, mikä on aika omalaatuista. Sommelier kertoi työskennelleensä niin monessa keittiössä ympäri maailman, että tunnistaa melkein kielen kuin kielen :) Hyvän palvelun ohella saimme tietenkin myös hyvää ruokaa. Päätimme nautiskella ravintolan maistelumenun, joka piti sisällään varmaan lähemmäs 10 pienen pientä ruokalajia. Annokset olivat niin kauniita ja maukkaita, että ravintola meni kyllä kerta heitolla kärkipäähän omilla listoillamme parhaista ravintoloista. Ehkä jopa ykköseksi! 


Tässä vielä menu kaikille kuolattavaksi ;):


~ Menu Découverte ~ DISCOVERY MENU


L’AMUSE--BOUCHE


 Foie gras custard with red Porto wine and parmesan foam
******
LE CRABE 
King crab on thin layers of turnip with sweet and sour sauce
L’ASPERGE 
Green asparagus skewer with quail egg « sunny side up » and morels
LE FOIE GRAS
s Seared duck foie gras with a citrus gratin
LE NAVET
Daikon velouté flavoured with citrus oil
LE SAUMON 
Salmon’s shot of belly with potatoes grenaille in « Gravlax » style
LA CAILLE
Foie gras filled free-range quail with mashed potatoes
LE BOEOUF
French-style hanger steak with fried shallots
******
LE MULTIVITAMINE
Victoria Red berries spiced coulis, Victoria pineapple sorbet
LE CUBE
Roasted Hazelnut dacquoise, creamy Caribbean chocolate
******
LE CAFE Ŕ LE THE
Escorted by a sweet

Nam! Tänään illalla suuntaamme vielä Chinatowniin herkuttelemaan paikalliseen ruokahalliin. Hieman tuliaisiakin pitäisi vielä ostaa. Huomenna illalla sitten kohti Suomea! Lento lähtee joskus puolen yön aikoihin ja kestää rapsakat 12 tuntia. Kyllä kelpaa taas kölliä Finnairin turistiluokan karsinassa, kun tietää, että kotona odottaa oma sänky ja ruisleipää! :)

Sing Sing Singapore!

Taustalla uudehko hotelli Marina Bay Sands ja Singapore Flyer.

Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, mutta onneksi on vielä muutama päivä aikaa täällä mahtavan Singaporen sykkeessä. Otsikon muuten blogini täsmälleen samalla tavalla kuin vuonna 2009 vieraillessamme ensimmäistä kertaa Singaporessa ;) http://www.travelblog.org/Asia/Singapore/Chinatown/blog-402985.html

Saavuimme eilen illalla perille hotelliimme rankan matkustuspäivän jäljiltä. Sekä lauttamatka Taolta että lentomatka Koh Samuilta sujui ongelmitta ja täsmälleen aikataulussa. Hotellimme täällä Singaporessa on siis viiden tähden Intercontinental Bugis -nimisessä kaupunginosassa. Täytyy kyllä todeta, että hotelli on tällä kertaa hienoinen pettymys. Tämä oli tosin arvattavissa Bangkokin Lebua-kokemuksen jälkeen ;) 

Bugis

Intercontinental on puitteiltaan ihan hieno, joskin minun makuuni liian vanhanaikainen ja paikoin nuhjuinen. Singaporessahan hotellien hinnat ovat ihan Suomen tasolla, joten eipä tästä Bangkokin veroista elämystä voinut tällä rahalla odottaakaan. Tein ehkä maailman typerimmän ratkaisun, enkä pesettänyt pyykkiä Koh Taolla, jossa hinnat pyörivät noin 1 euron paikkeilla/kilo. Ajattelin ,että eipä se pyykkääminen nyt niin kovin kallista voi Singaporen hotlassakaan olla. Tähän kohtaan tarvittaisiin sitten sellainen ”väärin meni” -summeriääni. Katselin tuossa hotellin pyykkihinnastoa, jossa oli mukavasti lueteltuna jokaiselle vaatekappaleelle erillinen hinta: yksi t-paita 10 Singaporen dollaria (n.6e), pikkuhousut 8 Singaporen dollaria...Taidan siis pyykätä vasta kotona. 

Kaiken huippu olikin sitten hotellimme aamiainen. Emme olleet aivan varmoja aamiaiselle mentäessä, kuuluuko aamuinen buffet huoneemme hintaan, mutta päätimme silti kokeilla onneamme. Olli totesi, että menemme joka tapauksessa sitten joka aamu hotellin aamiaiselle ja maksamme siitä sitten erikseen. Eihän se voi paljon maksaa. Tähän väliin taas sitten summeriääniä peliin. Olimme juuri hörpäämässä ensimmäistä kulausta kahvikupeistamme (joita saimme odottaa varmaan 10 minuuttia paskan palvelun takia), kun eräs tarjoilijoista kiikutti laskun pöytään. Avasin varovasti nahkaisen kansion ja arvatkaapa, mikä oli kämäsen buffetin hinta kahdelta hengeltä? Noin 50 euroa. Ehe ehe. Ei muuten mennä sinne enää huomenna. Onneksi lähistöltä löytyy useita kahviloita, joista saa paikallisia aamiaisherkkuja, kuten kaya toasteja ja curry puffeja huokein hinnoin. Mutta jos jotain positiivista tästä hotellista nyt vielä, niin sänky on ihanan muhkea ja tyynyt pehmeitä :D Ja jos näillä tyynyillä ei vielä uni tule simmuun, niin tarjolla on myös erillinen ”pillow menu” , josta voi valita esimerkiksi ”Buckinham”- tai ”Pregnancy”-tyynyn.

Dumplingeja Din Tai Fung-ravintolassa

Tämä päivä kului lähinnä shoppaillessa ympäri kaupunkia. Ostimme metroasemalta turistikortit, joilla saa suhata 3 päivää busseilla, metroilla ja junilla niin paljon kuin sielu sietää 24 dollarin (n. 14e) hintaan. No, tänään matkustimme kyllä koko rahalla, ensin pääostoskadulle Orchad Roadille, sitten uudelle hienostohotellialueelle Marina Baylle, jonka jälkeen palasimme puolen tunnin levolle hotellille. Illalla matka jatkui vielä Harbour Frontiin Vivo City -ostoskeskukseen ja takaisin. Meikäläinen sai hankittua ostoskassiinsa muun muassa Fitflop-sandaalit Tangz-kauppakeskuksesta. Ne on tällä hetkellä tosi suosittuja täällä Aasiassa ja niitä tuli vastaan esimerkiksi Bangkokissa todella paljon. Kyseessähän on siis erikoissandaalit, jotka on muotoiltu niin, että lihakset tekevät enemmän työtä kävellessä. Eli periaatteessa mulla pitäisi olla kuukauden päästä täydellinen kroppa, koska kulutan niin helkutisti kaloreita näillä ihmesandaaleilla :D Suoritin niillä jo tänään testikävelyn ja olivat ainakin todella mukavat jalassa. Pohkeet tuli vähän kipeäksi, joten nehän siis toimii! Sandaalien lisäksi ostin yhden iiiiihanan mekon. Olli löysi puolestaan halpoja Dockersin housuja eräästä outlet-myymälästä. Normaalisti housut maksavat Suomessa lähes 100 euroa, mutta Olli sai nyt sitten hankittua yhteensä kolmet housut hieman yli kympillä kappaleelta.

Kookoskakkukoju

Singaporehan on tunnetusti Kaakkois-Aasian ruokamekka ja pääsimmekin jo tänään nautiskelemaan loistavista herkuista. Kävimme lounaalla kuuluisassa Din Tai Fung -ravintolassa, josta saa kiinalaisia (vai onko ne japanilaisia?) täytettyjä ja höyrytettyjä taikinapalloja, dumplingeja. Kyseinen ravintolaketju taitaa olla mainittu jopa Michelin-oppaassa. Jälkkärin nautiskelimme perinteisesti Visma Atria -ostoskeskuksen foodcourtilla (= pieniä ruokakojuja täynnä oleva kerros), jonka eräästä kojusta saa höyrytettyjä kookoskakkusia täytettynä makealla pähkinäseoksella. Kärryn ulkopuolella olevista lehtileikkeistä päätellen pulju on ollut pystyssä jo kymmeniä vuosi.

Tiedättekö mitä? Huomenna on ehkä maailman paras päivä! Ohjelmassa on nimittäin hurvittelua oikein olan takaa. Suuntaamme heti aamusta Sentosa-saarelle Universal Studios –huvipuistoon, jossa kävimmekin jo itse asiassa viime vuonna. Tällä kertaa puiston pitäisi olla kokonaan auki, eli pääsemme testaamaan hurjimmat vuoristoradat! Illalla on sitten vielä vuorossa korkeakulttuuria teatterin merkeissä ;) Menemme katsomaan Marina Bayn uuteen Sands-teatteriin kuuluisan Leijonakuningas- broadwaymusikaalin. Itse olen jo nähnyt sen aiemmin Lontoossa, mutta pakotan nyt vielä Ollinkin sen sitten katsomaan. Jos se yhtä hyvä kuin Lontoossa, niin rupean pillittämään jo ensimmäisen ”aaaaatsiwengaaan” kohdalla, haha.

The Soup Spoon -ravintolan Simon&Garfunkel -kanakeitto  leipäkupissa!

Viidakon önniäisiä ja HAI!

Ao Leuwk

Heti aluksi pieni korjaus viimekertaiseen blogiin. Naapurimme Chris ei ole suinkaan itävaltalainen vaan sveitsiläinen. No, melkein same same...but different ;) Naapureista puheen ollen, saimme eilen seinänaapureiksemme honeymoonilla olevan brittipariskunnan. Vaikuttavat aika samanhenkisiltä kuin me; pelkäävät mopedin vuokraamista, sukeltamista ja viidakon önniäisiä :D Mutta kaikkeenhan tosiaan tottuu pikku hiljaa. Meikäläinen alkaa olla jo ihan fiiliksissä skootterin kyydissä, eikä pienet töyssyt tai jyrkät alamäet enää pelota. Ollistakin huomaa, että sisäinen motoristi on selkeästi herännyt ja kultsin joka aamun ensimmäinen kysymys onkin ollut "mihis tänään ajetaan?" ;) Harkitsen tässä vakavasti harrikan ostamista, kun Ollihan täyttää syksyllä pyöreitä ;)

Astetta isommat etanat täällä...

Viidakon önniäisetkään eivät enää pelota yhtä paljon kuin  ennen. Pienet hämähäkit ja oudot lentävät örkit ovat vastaan tullessaan jo ihan ok. Eilen bongasimme tiellä kävellessämme kirkkaan vihreän käärmeen! Ensin vaivuin tietenkin syvään paniikkitilaan ja huidoin mäen päällä odottavaa Ollia paikalle pelastamaan henkeni. Toisen vilkaisun jälkeen huomasin, että kyseinen luikku käärme olikin aika suloinen. SULOINEN! Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli harmiton puukäärme.

Odottelen tässä villamme terassilla aamupalaa ( Olli paahtaa keittiössä kinkku-juustoleipiä) ja kuuntelen mereltä kuuluvaa pörinää. Pieni vilkaisu horisonttiin paljastaa, että sukellusfirmojen laivathan ne siellä huristelee kohti aamun ensimmäisi pulahduksia vedenalaiseen maailmaan. Hieman edelleenkin kutkuttaisi ajatus sukeltamisesta, varsinkin eilisen jälkeen, kun kävin haastattelemassa saaren ainoan suomalaisen sukelluspuljun tyyppejä matkailuartikkeliani varten. Oli hassua ajella skootterilla melkein Sairee Beachin toiseen päähän ja määränpäässä odotti pikkuinen toimistorakennus, jonka ulkopuolella raikasi vahvat suomalaiset murteet :) Melkein tuli jo ikävä ruisleipää ja salmiakkia...ja täytyy myöntää, lomalta on aina kiva myös palata kotiin omaan sänkyyn nukkumaan ja toimivaan suihkuun ;) Toivottavasti saadaan sitten juhannukseksi samanlaiset helteet, kuin nyt on ollut.

Koh Tao Star Villa. Alhaalla kaksi villaa, ylhäällä penthouse.

Huomenna on siis aika jättää Koh Tao ja matka jatkuu ns. sivistyksen pariin Singaporeen. Loman laatu muuttuu taas kertaheitolla. Paratiisirannat ja snorklailu jää taa ja edessä odottaa kaupunkiloma täynnä vilskettä ja vilinää. Yöpyminen suoritetaan jälleen kerran vaatimattomasti viiden tähden hotellissa. Tällä kertaa saimme hankittua hyvän diilin Intercontinentaliin. Viiden yön mittaiseen visiittiimme kuuluu ainakin illallinen maailmankuulun kokin Joel Robuchonin ravintolassa, Leijonakuningas-musikaali Sands-teatterissa sekä hurvittelu Universal Studios -huvipuistossa. Eikä pidä tietenkään unohtaa, että kaupungissa sattuu olemaan tässä kuussa Great Singapore Sale, eli hurjat alennusmyynnit kaikissa liikkeissä. Muahahahaa! Tämä taitaa nyt olla kaiken kaikkiaan kolmas visiitti kyseiseen kaupunkiin ja täytyy kyllä sanoa, että pidän Singaporesta todella paljon. Kaupungissa sekoittuu mukavasti länsimaalainen ja aasialainen kulttuuri. Toki eläminen on huimasti kalliimpaa, kun Thaimaassa tai Malesiassa, mutta toisaalta palvelut pelaavat myös paremmin kuin muissa Kaakkois-Aasian suurkaupungeissa. Ja mikä tärkeintä, ruoka on kuitenkin todella halpaa ja ERITTÄIN hyvää. Singaporessa on myös erittäin tarkka hygieniavalvonta, joten ulkona olevista ruokakojuista uskaltaa napata mukaan evästä paljon herkemmin kuin esimerkiksi Bangkokissa, jossa rotat vilisevät ruoanlaittopisteiden ympärillä.

Nyt suuntaamme viimeiselle snorklailuretkelle Taolla (tältä erää). Eilinen retki Au Leuwkille oli erittäin palkitseva, sillä onnistuimme bongaamaan veden alla yhden crocodile needlefishin (mikä sitteni ikinä onkaan suomeksi) sekä pienen HAIN. Kyseessä oli siis vaaraton riuttahai. Toivottavasti näemme niitä tänään lisää! Illalla menemme varmasti vielä viimeiselle illalliselle Heidin ja Alanin kanssa. Toivottavasti kuitenkin palaamme taas Taolle lähivuosina, on tämä sen verran mainio lomakohde :)

Uusi naapuri ja snorklailun huumaa

Arskaa partsilla.

Sää on vuorotellen pilvinen ja aurinkoinen ja päivät Koh Taolla kuluvat vuoroin skootterilla kruisailleissa parhaille snorklailupaikoille ja vuoroin sadekuuroja sisältä villasta käsin ihmetellen. Äsken palasimme juuri snorklailureissulta syrjäiseltä Tanote Baylta. Matka Tanotelle ei ole mikään helppo pikkuruisen automaattiprätkämme kanssa. Ajomatka kestää ehkä noin vartin suuntaansa. Suurin osa matkasta taittuu onneksi huimissa ylä- ja alamäissä tasaisella asfaltilla. Kokoajan saa kuitenkin jännittää, jaksaako pieni menopelimme kaasuttaa meidät molemmat ylös jyrkissä ylämäissä. Asfalttiosuudella homma luonnistui ihan mukavasti, mutta loppumatkan jyrkissä hiekkamäissä jouduinkin sitten hyppäämään pois kyydistä ja kävelemään pahimmat osuudet. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta voin kertoa, ettei se ole sitä 40 asteen kuumuudessa. Muistona tältä reissulta muun muassa helakan punaiset olkapäät. Ei auttanut edes apteekin aurinkorasva. Paluumatka oli vielä menomatkaa jännempi, sillä ehkä noin puolessa välissä matkaa, kun olimme juuri selviytyneet hiekkaosuudelta, alkoi satamaan kaatamalla. Ehhehhehe. No, kilometrin verran köröttelimme sitten trooppisessa kaatosateessa, kunnes päätimme pysähtyä Alanin suosittelemaan Yang-thairavintolaan syömään. Kyllä helpotti, kun sai vähän sweet&sour-possua ja noname-palleroita naamariin. Nonamet ovat siis paikallinen friteerattu herkku täällä Taolla. Kyseessä on friteerattu taikinapallo, jonka sisällä on erilaisia kasviksia ja palleroa dipataan sitten chilikastikkeeseen. Herkun nimi on nokkelasti "noname" eli "ei nimeä" :)

Noname

Petra ja syöpälapsi-look 

Mutta palataan vielä itse snorklailuun Tanotella, joka oli ehkä hieman viime vuotista tylsempää. Vesi oli vielä hieman sameaa maaliskuisten tulvien jäljiltä, mutta näimme onneksi kuitenkin paljon vedenalaista elämää. Kokemuksena tämän vuotinen snorklailu Tanotella oli kuitenkin parempi siinä mielessä, että meikäläisellä oli hankittuna hieman parempi snorkkeli ja maski, ja vettä ei päässyt tällä kertää mistään raosta sisään. Oli siis erityisen mukavaa lillua lämpimässä vedessä ja tutustua suorastaan hypnoottiseen merielämään.

Tanote Bay

Monta kertaa snorklaillessa tulee kyllä mietittyä, josko sitä uskaltaisi kokeilla sukeltamistakin. Meillä molemmilla vaan on niin herkät korvat + pelkään itse saavani jonkun paniikkikohtauksen veden alla sukellustamineissa. Säpsähdän nimittäin niin helposti jo snorklaillessakin, jos jotain yllättävää tulee vastaan. Eilen Shark Baylla snorklatessamme emme melkein uskaltaneet mennä toista kertaa veteen, koska laiturin edessä odotti ehkä noin 5-10cm mittainen pikkuruinen musta kala. joka oli TODELLA äkäinen. Pikku pirulainen hyökkäili jalkoihimme heti kun saimme ensimmäisen varpaan kastettua veteen. Kalan "puremat" tuntuivat vain pieniltä nipistyksiltä, mutta silti tuntui jotenkin inhottavalta joutua kyseisen vesipedon uhriksi :D Eli jos tuon kokoinen kala saa meidät hätkähtämään, niin sukellus ei ehkä ole meitä varten ;) Harkinnassa on kyllä tuollainen discovery-sukellus, joka taitaa maksaa muutaman kympin. Siinä sukelletaan vain kerran ilman sen kummempia luentoja. Perusasiat tietenkin neuvotaan, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan monen päivän kurssi.  Heidin mielestä meidän kannattaisi ehdottomasti kokeilla ainakin juuri tuota discovery-sukellusta, jotta tietäisimme, miltä painoton tila veden alla tuntuu. Mutta katsotaan. Ehkä sitten ensi vuonna. Tänä vuonna oltiin kuitenkin jo niin rohkeita, että vuokrattiin skootteri ;)

Saimme eilen uuden naapurin tänne Star Villaan. Stereotyyppinen italialaispariskunta  Fabio ja Vinchenta lähtivät aamulautalla Samuille ja samaisella lautalla saapui sitten eräs itävaltalainen kaveri, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Tyyppi on kuitenkin varannut vaatimattomasti yläkerran penthousen itselleen, joten mistään aivan köyhästä kaverista ei voi olla kyse. Tämän päättelin myös siitä, että nuori mies on 6 kuukauden mittaisella maailmanympärimatkalla ja hän kertoi yöpyneensä Koh Samuilla noin 60e/yö maksavassa hotellissa. Jos miettii, että heppu meinaa pyöriä maailmalla 180 päivää, niin tuollaisista majoituksista tulee jo melkoinen lasku :) Joka tapauksessa, kyseinen heppu, olikohan se nyt sitten Chris, vaikuttaa erittäin mukavalta tyypiltä. Kävimme eilen kaikki porukalla, minä, Olli, Heidi, Alan ja Chris illallistamassa Mae Haadissa melko ränsistyneen näköisessä thai-ravintolassa ja juttelimme niitä näitä. Alan tilasi meille pöydän täyteen erilaisia thairuokia. Oli paistettua riisiä ja kanaa, aurinkokuivattua possua, kissakalaa, grillattua possua, bambuversosalaattia, tulista som tamia eli papaijasalaattia, tahmeaa riisiä ja chilidippiä jne. Palan painikkeeksi otimme vielä isot Singha-oluet, kokista ja vettä. Mitä veikkaatte, että koko muhkea setti maksoi viideltä hengeltä? No, noin 15 euroa. Paikan ulkonäkö petti täysin ja ruoat olivat erittäin herkullisia. Heidin ja Alanin luona yöpyminen on kyllä erittäin kätevää, koska he tuntevat saaren ja tietävät parhaat ruokapaikat. Lomasta saa heti hieman enemmän irti :) 

Alan ja Chris (?)

Itävaltalaisesta Chrisista vielä sen verran, että heppu on tulossa heinäkuun loppulla vierailemaan myös Suomeen ja Helsinkiin maailmanympärimatkallaan. Lupasimme antaa hänelle puhelinnumeromme, jos hän tarvitsee opastusta. Suunnittelimme myös mahdollista retkeä Porvooseen :) Saa hänkin sitten ehkä hieman enemmän irti Suomesta. Täytyykin ruveta suunnittelemaan hänelle jotakin spesiaaliohjelmaa. Ehkä viemme kaverin tutustumaan Itä-Helsingin saloihin, ravintola Bohemiaan perjantai-iltana, tai telttailemaan Tallinnan aukiolle ;) Ei vais. Meikäläisestä olisi erittäin mukavaa esitellä Helsinkiä ja Porvoota ulkomaalaiselle ja pyrkiä tietenkin antamaan mahdollisimman hyvä kuva kulttuuristamme :)

Naapurin koiranpentu tulee aina välillä moikkaamaan meitä :)

Kruisailua Koh Taolla

Koh Tao 

Tällä hetkellä on päälimmäisenä mielessä hierontaöljystä tahmeat ja yrteiltä tuoksuvat rentoutuneet jalat. Saavuimme siis juuri takaisin villaamme Sairee Beachin kukkuloille tunnin makoisan jalkahieronnan jälkeen. Lähdimme eilen Bangkokista kuudelta aamulla Lomprayah -lauttayhtiön bussilla kohti Chumponia. Matka kesti noin 5-6 tuntia, jonka jälkeen vaihdoimme kulkuneuvon lauttaan. Perillä meitä odotti Alan ja Heidi nimikyltin kera ja kyyditsi meidät tuttuun majapaikkaan, Koh Tao Star Villaan. Saimme vielä saman huoneenkin kuin viime vuonna (no, onhan täällä jopa kaksi huonetta) ja vitsailimmekin Alanille ja Heidille saapuneemme nyt takaisin kesämökillemme. Mukavaa olla taas täällä  :) Tuntuu melkei siltä, kuin olisimme tulleet moikkaamaan läheisiä sukulaisia. Myös koirat Moe ja Bailey tuntuivat muistavan meidät vuoden takaa :)

Alan ja Heidi ilahtuivat kovasti tuliaisistamme. Eniten ihastusta herätti tuomamme säilyke-poronkäristys. Alan ja Heidi eivät olleet uskoa, kun kerroimme, kuinka kallista poron liha Suomessa todellisuudessa on. He luulivat, että poroja juoksee ympäri Suomen maita ja mantuja, joten lihankin täytyy silloin olla edullista ;) Suurimmat naurunremahdukset saimme kuitenkin siitä, kun kerroimme, että Helsingissä on viime vuosina ollut todellinen citykaniongelma. Erityisesti Alania huvitti se mielikuva, että keskellä Helsinkiä juoksentelee äkäisiä kaneja ihmisten seassa. No, ei nyt ehkä ihan niin paha ongelma vielä sentään ;) Seuraavaksi Heidi alkoikin kyselemään näitä perinteisiä Suomi-kysymyksiä, kuten "onko teillä pingviinejä siellä? Tähän vastasin, että ei ole, mutta sen sijaan jääkarhut ovat toinen suuri ongelma kaupungeissa. "Oooh, polarbears, really?" ;)

Heidi ja Alan

Kävimme eilen illlalla nauttimassa tervetuliaisillallisen yhdessä Heidin ja Alanin sekä italialaisten naapureidemme kanssa. Ravintola oli upeissa puitteissa kukkulan kupeessa ja näkymät hulppeat alas rannalle. Nautiskelimme kunnon setit thairuokaa ja palan painikkeeksi otimme tietenkin happy hourin kunniaksi edulliset mojitot. Illallisen jälkeen palasimme takaisin villaan ja kilistelimme vielä porukalla pienet salmarisnapsit (tuliaispullosta, jonka toimme Heidille ja Alanille). Kyllä saa taas Suomesta erinomaisen kuvan: Meillä on kauhea kani- ja jääkarhuongelma, syömme vain poronlihaa ja pilaamme vielä hyvän vodkan salmiakilla.

Ensimmäinen kokonainen päivä Koh Taolla on sujunut löhöillen ja fiilistellen. Sää on ollut puolipilvinen, joten skippasimme toistaiseksi rantsun ja snorklailun. Päätimme kuitenkin olla tänä vuonna erityisen rohkeita ja kävimme vuokraamassa ikioman skootterin liikkumista helpottamaan.Hotelli-isäntämme Alan oli mukanamme vuokrauspuuhissa ja hankimmekin pyörän hänelle tutusta, luotettavasta paikasta. Mopedin hinta on vaivaiset 3 euroa päivältä, joten se tulee rutkasti halvemmaksi kuin paikallisilla takseilla eli songthaeweilla ajeleminen. Olli toimii kuskinamme ja meikäläinen istuu turvallisesti "takapenkillä" kokoajan joko Ollin selkää tai skootteria puristaen.

Olli on ylpeä kuski.

Aluksi meno tuntui hieman liian hurjalta meikäläisen makuun, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa tottua koko hommaan, eikä tarvitse pitää enää silmiäkään kiinni ;) Ongelmallisintahan täällä ajamisessa on tuo vasemmanpuoleinen liikenne ja paikoitellen huonokuntoiset tiet. Pyrimme kuitenkin ajamaan erittäin varovasti ja vain paremmilla teillä. Skootteri on meillä nyt vuokrattuna ainakin pari päivää ja sitten mietimme uudestaan, tarvitsemmeko vielä menopeliä käyttöömme. Matka rannalta Koh Tao Star Villaan on sen verran pitkä ja tuskainen kaikkien niiden ylämäkien takia, että skootterista on kyllä huima apu, eikä tarvitse aina vaivata Alania ja Heidiä kyyditsemään meitä.

Eipä tässä tällä erää muuta. Kohta lähetää taas metsästämään ruokaa. Jälkkärit käymme nauttimassa uudessa kahvilassa Sairee Beachilla. Sieltä saa kotitekoista jäätelöä!

Springrooooolllls!

"Finläänd, thailäänd, finläänd, thailäänd, finläänd number one!"

Wat Arun -temppeli jokitaksista kuvattuna.

Hektinen  Bangkok jää huomenna taa ja jatkamme matkaa kohti seesteistä paratiisisaarta, Koh Taoa, Suuntaamme aamulla jo ennen auringon nousua Khao San Roadille, jossa hyppäämme lauttafirma Lomprayahin bussiin.Noin viiden tunnin köröttelyn jälkeen vaihdamme kulkuneuvon lauttaan ja klo 14-15 aikaan olemme toivottavasti perillä Taolla. Heidin ja Alanin pitäisikin sitten olla laiturilla vastassa. Siitä se varsinainen löhöloma sitten vasta alkaakin :) Peukut pystyyn, että säät suosivat meitä. Forecan mukaan luvassa on puolipilvistä, pilvistä, sadetta ja ukkosta, mutta ei ne oo ennenkään pitänyt paikkaansa :D

Kakkua!

Käytiin eilen taas rankan haahuilupäivän päätteeksi nautiskelemassa loungen antimista. Tällä kertaa huomattiin, että vähän syvemmällä huoneen uumenissa oli erikseen vielä jälkiruokapöytä täynnä erilaisia konvehteja, pikkuruisia kakkupaloja ja leivoksia sekä tuoreita hedelmiä. Hedelmistä olisi saanut pyytää myös tuorepuristettua mehua, mutta itsehän keskityin lähinnä kakkuihin ja konvehteihin. Jos haluaisi oikein säästölinjalla olla niin voisi mennä aamulla ensin runsaaseen aamiaisbuffetiin ja viettää siellä aikaa aina klo 11 asti ja siirtyä sitten klo 12 loungen antimien ääreen ja viipyä aina klo 18 asti ;)

Eilen illalla käytiin surullisen kuuluisilla Patpongin iltamarkkinoilla, jotka tunnetaan sadoista piraattituotekojuista sekä tyttöbaareista, jotka tarjoilevat jännittäviä spektaakkeleita, kuten "pussy play ping pong" tai "pussy smoke cigarette". Ei valitettavasti käyty katsomassa näitä esityksiä, vaikka joka toinen metri joku olikin vetämässä hihasta ja houkuttelemassa sisälle baariin. Kaikista hauskinta tässä oli se, että meikäläistä yritettiin jostain syystä houkutella sisään paljon ahkerammin kuin Ollia :) Markkinoilta tarttui mukaan muutama nahkavyö ja yksi tuliaispaita. Takaisin hotellille hurautimme kätevästi tuk tukilla, jonka kuskia ehdinkin jo mainostaa Facebookissa. Kuski kaahasi ehkä noin 80 kilometrin tuntivauhdilla horisten samalla kaikenlaista epämääräistä ja huitoen käsiään satunnaisesti. Eräässä risteyksessä kuski alkoi matkia muiden kulkuneuvojen ääniä ja totesi vielä lopuksi kuultuaan, että olemme Suomesta "Finläänd, Thailäänd, Finläänd, Thailäänd,Finläänd number one!". Seeeelvä. Turvallista matkaa jne.

Paikallinen vaalimainos. Mä ainakin äänestäisin!

Tänään käväisimme vielä pörräämässä Siamin alueella ja ostoskassiin päätyi lopulta muun muassa kameralaukku meikäläisen uudelle kameralle sekä hieman tuliaisia. Meinasin myös ostaa aidon Issey Miyaken laukun, mutta päädyin vielä miettimään asiaa Singaporeen asti. Katsotaan ,jos veska olisi vaikka Great Singapore Salen alennuksien joukossa :) Kyseistä laukkua ei ole näkynyt piraattina kuin yhdessä pienessä kojussa Bangkokissa ja hinta oli tinkimisen jälkeen 40 euroa. Aidon laukun hinta on noin 200-250e.

Bongasimme tänään muuten erään suomalaisen näyttelijän Siam Paragon -ostoskeskuksessa thaityttö kainalossaan. Tai itseasiassa Olli bongasi ja soitti heti meikäläisen kenkäosastolta paikalle. Harmittavasti kaksikko ehti kuitenkin karata näköpiiristä. Sisäinen viihdetoimittajani nimittäin heräsi ja näin jo sieluni silmin, kuinka paljon Seiska -lehti olisi meille maksanut juorusta + kuvasta ;) Aijai, sillä rahalla olisi saanut jo pari Isseyn laukkua.

Päätetään tämänkertainen blogi kuvaan japanilaisen hampurilaisketjun Mos Burgerin  riisi-possupurilaisesta. Hampurilaissämpylä on siis korvattu riisillä, nam!

Bangkok day 3

MBK-ostoskeskus

Masu täynnä ja jalat poikki. Siinä oikeastaan tiivistettynä nämä ensimmäiset pari lomapäivää täällä Bangkokissa. Aika on kulunut lähinnä haahuiluun ja syömiseen, siis juuri siihen mitä lomalla kuuluukin tehdä :) Onneksi rankan shoppailu-/kiertelypäivän voi aina lopettaa muutaman euron hintaiseen jalkahierontaan, jonka aion mennä tämänkin tekstin kirjoittamisen jälkeen ottamaan.

Aamiaissushia

Voisin taas vaihteeksi hehkuttaa hieman paikallista ruokaa, ja tietenkin erityisesti meidän hotellin upeaa buffetaamiaista ;) Olli taisikin siitä jo jotain eilen kertoa omassa blogissaan jotain (halkimalakanniemimaan.blogspot.com). Aamiaisvalikoimista löytyy kymmenittäin erilaisia leipomotuotteita aina suklaacroissanteista kiviuunissa lämmitettävään paahtoleipään. On tuorepuristettuja mehuja, thaimaalaisia nuudeliherkkuja, japanilaisia dim sumeja, pannukakkua, lettuja. tuoreita hedelmiä, munakkaita, juustoja, leikkeiltä ja jopa sushia. Ja tässä oli varmasti vain murto osa koko tarjonnasta, nam! Musta tuntuu, että pelkkä ajatuskin tuo pari ekstrakiloa.

Paahtoleipää kiviuunissa.

Syömisen lisäksi ollaan tosiaan käyty kiertelemässä kauppoja ympäri ämpäri ja kävelykilometrejä on kertynyt jo varmasti kymmeniä. Ihme kyllä, hirveän paljon ostoksia ei kuitenkaan ole tarttunut mukaan.Oon vähän huolestunut itsestäni, koska edes surullisen kuuluisa Platinum Mall ei saanut sisäistä shoppaajahirmuani hereille.
Kyseinen ostari on siis viisikerroksinen kompleksi täynnä pikkuisia tukkukauppoja, joissa tuputetaan muutamien eurojen hintaan kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Yleensä Pikku-Pepe suorastaan riehaantuu päästessään sisään Platinum Malliin ja lähtee sieltä ulos monen ostoskassin kera. Mutta ei, tällä kertaa ei vaan jotenkin huvittanut. Ja kävin vielä kokeilemassa tänään uudestaan! Oli pakko sitten väkisin ostaa pari mekkoa, että tulisi parempi mieli :D Ehkä tämä viides kerta Bangkokissa on jo hieman hillinnyt sitä ostosvimmaa sitten. Huolestuttavaa oli myös se, että bikinien ja muiden riepujen sijaan kävin hypistelemässä ällöttävän söpöjä vauvojen- ja lastenvaatteita ( ei, en ole.). Ostinkin sitten kummitytöille iiiihanat tuliaismekot :) Käytiin myös Chatuchakin jättimäisillä viikonloppumarkkinoilla, mutta ei sieltäkään mitään löytynyt. Liikaa tarjontaa.

Näin se loma etenee.

Ei olla nyt kahteen päivään käyty edes hyödyntämässä meidän hotellin loungen "ilmaisia" herkkuja, koska päivät on vierähtänyt ostoksilla. Täytyy varmaan huomenna käydä juomassa yksi mojito, ettei mene hyvä hotelli ihan hukkaan ;) Ai niin, unohdin muuten aikaisemmin mainita, että täällä Lebua -hotellissa on kuvattu Hangover 2 -leffa, joka pyörii juuri nyt elokuvateattereissa. Hotellilta olisi saanut jonkinlaisen Hangover-paketin, johon olisi kuulunut kyseisessä leffassa nähty sviitti ja mitä lienee muuta ekstraa. Täytynee käydä elokuvissa katsastamassa leffa ihan vaan mielenkiinnosta.

Tästä tulikin mieleeni, että kävimme eilen katsomassa Siam Paragon -ostoskeskuksen massiivisessa elokuvateatterissa Pirates of Caribbean 4:n. Varattiin liput perinteisesti Nokian omistamasta V.I.P-teatterista, jossa on vain 16 paikkaa. Lipun hintaan (n 16e) kuuluu virvokkeita ennen elokuvaa ja elokuvan aikana voi köllötellä peiton alla kauko-ohjattavalla nojatuolilla, joita on aina kaksi vierekkäin. Normaali leffalippu taitaa maksaa täällä 4-5 euroa, mutta välillä on mukava hemmotella itseään tällaisilla spesiaalijutuilla, kun perus Finnkinosta ei kuitenkaan ihan tällaista kokemusta saa :) Oli muuten hyvä leffa, suosittelen!

Hotellin uima-allas

Eipä tässä varmaan muuta tähän hätään. Palailen asiaan taas ylihuomenna. Sovimme Ollin kanssa, että kirjoitellaan blogeja aina vuoropäivin, niin ei tule tappelua siitä, kuka kirjoittaa ja milloin ;) Tiistaina jatkammekin sitten matkaa Koh Taolle, jossa meitä odottaa hotelli-isäntämme Heidi ja Alan. Toivottavasti Taolla on aurinkoiset ilmat. Bangkokissa kun on ollut perinteisesti taas pilvistä, joten ruskettumisesta ei ole vielä tietoakaan. Ostimme Heidille ja Alanille muuten lentokentän luomukaupasta tuliaisiksi savuporolla maustettuja ruisnaksuja, poronkäristys-säilykettä ja tax freesta vielä pullon salmiakkikossua. Suomi Finland Perkele!