Thaimaa, Koh Samui, Lomprayah-lautta
Istun tällä hetkellä ilmastoidussa, Koh Taolle suuntaavassa Lomprayah –lautassa varpaita hiostavista kengistä ulkoiluttaen. Aurinko porottaa, lämpötila hipoaa varmasti nejääkymmentä ja me arktisista oloista tulleet suomalaiset hikoilemme, kuin pienet siat. Ei voi valittaa, Helsingistä lähtiessä lämpömittari näytti +7 ja kaiken kruunasi vielä jäätävä vesisade.
Suomalainen lentokulttuuri on ehtinyt selkeästi kehittyä vuoden aikana. Finnairin lento Helsingistä Bangkokiin sujui siis ongelmitta ja ensimmäistä kertaa myös ilman yöunia pilaavia juopuneita suomalais- tai tanskalaisköriläitä. Samassa koneessa matkasi myös Heikki ”kummelijäbä” Silvennoinen, mutta valitettavasti ei päädytty istumaan koomikon lähistölle ja jouduttiin tyytymään Airbus 330:n henkilökohtaiseen viihdejärjestelmään elokuvineen ja tv-sarjoineen. Oli muuten melko hyviä elokuvia tarjolla, muun muassa vasta teattereihin tullut Leonardo Dicaprion tähdittämä Shutter Island, jonka olisin kovasti halunnut katsoa. Leffoissa ei kuitenkaan ollut tekstityksiä, joten päätin jättää tämän elokuvaelämyksen vielä kokematta.
Lento saapui ajoissa Bangkokiin, joten säntäsimme saman tien ostamaan jatkolentoa Koh Samuille. Parin tunnin päästä saapumisesta oltiinkin jo yläilmoissa Bangkok Airin piskuisella lentomasiinalla. Koh Samuin lentokenttä on kovin askeettinen, mutta erittäin viehättävä bungalowmaisine rakennuksineen. Pientä kenttää ympäröi myös trooppinen kasvisto ja tekolammet, joten jo astuessasi koneesta ulos tunnet olevasi paratiisissa. Ostimme sitten kenttävirkailijalta hänen suosittamansa hotellihuoneen, tai oikeastaan bungalowin Bo Phut –rannalta, läheltä lauttasatamaa.
Bungalow oli ihan tarpeeksi viihtyisä yhden illan yöpymiseen. Se koostui käytännössä terassista, kylpyhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli retrotelkkari ja parisänky. Suoritimme hieman varotoimenpiteitä ennen nukkumaanmenoa: tukimme ovenraon pyyhkeellä ja asetimme pudonneen lampun takaisin kattoreikään, jotta kaiken maailman önniäiset pysyisivät ulkopuolella ja kaukana ötökkäkammoisesta Petrasta. Pienet muurahaiset ja muut vaarattomat lentopörriäiset eivät haittaa, mutta auta armias jos lähettyvillä on hämähäkkejä, liskoja tai muita yhtä kammottavia otuksia.
Painuimme jo yhdeksän jälkeen pehkuihin ja yöstä tulikin melko jännittävä. Ensimmäinen herätys koettiin jo klo 21.30, kun katolta kuului epäilyttävä kolahdus ja vierimä-ääni. Meinasin saada sydärin, mutta kyseessä oli ilmeisesti vain puusta pudonnut hedelmä. Seuraavan kerran sain pahemman luokan halvauksen klo 2.30, kun Olli yhtäkkiä pongahti istumaan ja rupesi viuhtomaan kädellä minua. Päästin Ollin mukaan Börjemäisen huudahduksen (), mutta sehän johtui vain ja ainoastaan siitä, että luulin Ollin viuhtovan selästäni jotakin eliötä, kuten jättimäistä hämähäkkiä, liskoa tai velociraptoria. Hetken panikoinnin jälkeen rauhoitun ja Olli selitti, että oven raosta oli joku yrittänyt kaivautua sisään. Kiva kiva. Eeeeikä tässä vielä kaikki! Kello 6.30 heräsimme siihen, kun joku kirjaimellisesti tunkee avainta ulko-oveen ja yrittää vääntää kahvaa, jotta pääsisi sisälle. Olli lähti sitten Tarzanmaisin ottein aataminasussaan (lakana toki päällä) ovelle, siirsi verhon, koputti lasiin ja kysyi ”Whats going on?”. Ovella oli paikallinen mies, jonka vuoro oli nyt saada se kuuluisa halvaus. Herra oli ilmeisesti pitkälle venyneen yön jälkeen tulossa bungalowiinsa, mutta erehtyi valitettavasti sijainnista. Osaa ne thaikutkin näköjään juhlia. No, tämän jälkeen mies ja x määrä muita paikallisia jäi parveilemaan bungalowimme liepeille ja pitämään mekkalaa. Naureskelimme sängyssä, että Ollin olisi pitänyt mennä alasti pihalle pyytämään nöyrästi ”Please,be quiet”. Olis ne varmaan lähteny.
Lopullinen herääminen tapahtui klo 8.30, ei tällä kertaa halvaukseen, vaan ihan herätyskelloon. Lähdimme suihkun jälkeen aamupalalle rantsuravintolaan, jonka jälkeen palasimme huoneeseen vielä pakkaamaan. Jo edellisenä iltana bongasimme bungalowista yhden eksyneen ampiaisen, joka oli ilmeisesti päässyt sisälle kattorakenteista tippuneen lampun reiästä. Pakatessamme huomasimme sitten, että kappas, amppareita on saapunut muutama lisää. Tässä vaiheessa telkesin itseni vessaan ja Olli lähti hakemaan siivojaa myrkyttämään. Seuraavaksi sitten huomasimmekin, että kappas, bungalowin ulkoseinällä parveilee tuhansia ampiaisia. Seurueella oli ilmeisesti jättimäinen pesä kattorakenteissamme, ja me olimme nukkuneet yön autuaan tietämättä koko asiasta. Pakkasimme äkkiä loput kimpsut ja lähdimme kirjautumaan ulos hotellista. Bungalowillemme saapui pari hotellin työntekijää, toisella aseenaan jättimäinen keittiöveitsi ja toisella vasara. Matkalla respaan yksi työntekijöistä rupesi arvuuttelemaan, minkä maalaisia olemme. Outoa kyllä, ensimmäiset vaihtoehdot olivat Espanja ja Italia, jonka jälkeen herra luetteli melkein kaikki Etelä-Euroopan valtiot ja sitten siirtyi pohjoiseen, muttei keksinyt Suomea. Ei edes vihjeestä "next to Sweden and Russia". Kerroimme miehelle olevamme Suomesta ja hän vastasi ilahtuneena ”ohhh, Nokia country”.
Sitten olikin aika lähetä lauttasatamaan ja nyt olemme edelleen matkalla Koh Taolle. Kello on nyt 13.30 ja saavumme perille tunnin päästä. Meitä on vastassa hotellimme pitäjät, brittiläiset Heidi ja Alan, jotka kuljettavat meidät Koh Tao Star Villa –nimiseen hotlaan…
9.5.2010 klo 16.30
Thaimaa, Koh Tao, Koh Tao Star Villa
Pääsimme perille upeaan hotelliimme Sairee Hillille. Hotla ei siis ole rannalla, vaan mäen päällä noin 15min kävelymatkan päästä rannasta. Täältä on upeat näkymät merelle ja illan kohokohta lieneekin auringonlaskun katseleminen singha-tölkit kourassa. Nyt kuitenkin ensin syömään Sairee Beachille jotakin. Lisää Tao-matskua myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti