Pyhiinvaellus temppelille, minigolfia ja saariretki Koh Nangyuanille

13.5.2010 klo 16.30

Thaimaa, Koh Tao, Koh Tao Star Villa

Alkaa tämä läkähdyttävä ilmasto tuntumaan pikkuhiljaa melko kotoisalta. Jouduin sammuttamaan äsken täällä makkarissa jopa 26 asteista ilmaa puhaltavan ilmastointilaitteen. Hrrrrr! Lueskelin tuossa äsken hieman kotimaan uutisia, ja huomasin, että arktinen Suomikin on päässyt jo pikkuhiljaa kesäisen ilmaston makuun. Toivotaan, että toukokuun lopussa on sitten kunnon helteet jo!

Päivät ovat kuluneet  paratiisimaisella Koh Taon saarella todella leppoisasti ja olemmekin antaneet itsellemme luvan rentoutua oikein olan takaa, niin kuin onnistuneeseen kesälomaan kuuluu. Teknisestihän Olli on tällä hetkellä vielä talvilomalla, mutta ensi viikko taitaa mennä jo kesäloman puolelle. Joka tapauksessa viikko Koh Taolla on löhöilyä varten ja aktiivisempi puoli matkailusta alkaa sitten ensi viikolla Penangilla ja Singaporessa. Sitten joutuu taas ehkä laittamaan hardcore shopping –vaihteen päälle.

Eilen päätimme kuitenkin ryhtyä hetkeksi aktiivimatkaajiksi ja trekkasimme pienen matkan hotellin vieressä sijaitsevalle buddhalaistemppelille. Ylös oli matkaa ehkä noin sadan tai kahdensadan portaan verran, mikä tuntui auringonpaahteessa melko tuskaiselta taipaleelta, mutta muistutan näissä tilanteissa aina itseäni viimevuotisesta  1427 portaan kiipeämishelvetistä Krabilla kultaisen Buddhan luo. Eilinen urakka tuntui siis melko helpolta tuohon verrattuna. Alan saattoi meidät ensimmäiselle tasanteelle neuvoakseen meidät isolle kivelle, josta oli upeat maisemat merelle.  Loppumatkan ylös meitä opasti ihana Bailey-koira, joka on ottanut meidät suorastaan korvikevanhemmikseen. Bailey juoksi kymmenen metriä meitä edellä ja varmisti aina, että tulemme perässä.

Pienen pyhiinvaelluksen jälkeen lähdimme Alanin kyydillä Saireelle, josta päätimme reippaina turisteina patikoida naapurirannalle Mae Haadiin. Matka kesti yllättävän kauan rantaa pitkin ja matkan varrella oli pakko vielä pysähtyä ostamaan minulle huivi pään suojaksi, jottei petollinen aurinko pääse tekemään tepposia. Mae Haadissa kävimme ensimmäiseksi syömässä kehutussa Whitening –ravintolassa aivan lauttasataman kupeessa. Murkinoinnin jälkeen kävelimme vielä jonkin matkan päähän Koh Taon ainoalle minigolf-kentälle ja otimme leikkimielisen kierroksen 18-reikäisellä radalla. Hävisin.

Tiukan pelin jälkeen otimme taksin takaisin Saireelle ja menimme Hippos Bar nimiseen ravintolaan odottamaan Alania, Heidiä, heidän naapureitaan sukellusopettaja Davea ja hänen thaivaimoaan + meidän huonenaapureita Garya ja Peggya. Porukan oli tarkoitus tulla Hippoon katsomaan tuoretta sukellusvideota, jossa Dave oli siis opettajana ja Gary ja Peggy yksinä oppilaina. Videolla olisi näkynyt HD-tasoisena materiaalia sukelluskeikalta, jossa näkyi kuulemma haita, kilpikonnia, merikäärmeitä ja vaikka mitä muita mereneläviä. Valitettavasti tekniikka petti, eikä sukellusvideota saatu näytettyä Hippossa, joten  me lähdimme Alanin kyydillä illan viettoon takaisin hotellille ja Gary & Peggy sukellusporukoineen jatkoi jonnekin muualle katsomaan dvd:tä. Meidän iltamme jatkui biljardin ja oluen merkeissä tyhjässä hotellissa, vain Moe ja Bailey seurana. Koirakaksikko piti meille seuraa koko illan ja Bailey tuli jopa raapimaan huoneemme ovea ja katsomaan suloisilla silmillään meitä anelevasti ikään kuin sanoen ”älkää jättäkö minua yksin!”. Pakkohan se karvaturri oli sitten ottaa hetkeksi sisälle makoilemaan.Hippos Barissa

Sukellusopettaja-Daven pirtsakka thaivaimo

Ihana vahtikoiramme Bailey

Tänään olemme yrittäneet imeä itseemme hieman lisää aurinkoa. Lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Saireeta rantakamppeet mukana ja rannalla päätimmekin sitten ottaa venetaksin naapurisaarelle Koh Nangyuaniin, joka koostuu itse asiassa kahdesta pienestä hiekkapoukamalla yhdistyvästä saaresta. Kyseessä on luonnonpuisto, joten sisäänpääsemisestä veloitettiin 100bht/hlö, eli noin kaksi euroa, ja saarelle ei myöskään saanut kuljettaa muovipulloja eikä vedessä käyttää snorklausräpylöitä. Palvoimme Nangyuanilla pari tuntia aurinkoa ja kävimme tutustumassa vedenalaiseen elämään snorkkelein, jonka jälkeen lähdimme takaisin Saireelle lounastamaan thairuokaa.

Sitten olikin aika taas tulla hotellille tsekkaamaan auringon aiheuttamat tuhot ja meikäläisen käsivarret ainakin näyttävät hyvin grillaantuneelta. Ei pahempia palojälkiä tosin missään. Nyt suihkun jälkeen virkistyneinä odottelemme auringonlaskua, jonka jälkeen lähdemme varmaan takaisin Saireelle illanviettoon. Tänään on Peggyn ja Garyn viimeinen ilta Taolla, joten luultavasti lyöttäydymme heidän seuraan illallistamaan. Heillä kuului olevan suunnitelmissa myös drag-shown katsominen eräässä ravintolassa, joten ehkä mekin joudumme sitten katsomaan poikatyttöjen ilottelua lavalla. 

Edelleen olen todella äimistynyt Heidin ja Alanin vieraanvaraisuudesta ja ylipäätään koko Koh Tao Star Villasta. Tänäänkin Heidi oli pessyt ja viikannut meidän pyykit sekä siivonnut meidän huoneen sillä aikaa, kun olimme rannalla. Tätä paikkaa voi kyllä lämmöllä suositella kaikille, jotka Koh Taolle eksyvät!