Lötköjä käärmeitä, paskat markkinat ja halpaa sushia

20.5.2010 klo 17.43

Malesia, Penang, Tune Hotel

Kohta neljä päivää Penangilla viettäneenä voin paljastaa, että tämä ei ole mikään maailman paras lomakohde. Toki ruoka ja ylipäätään shoppailu on kohtuu edullista ja liikkuminen julkisella liikenteellä halpaa ja mukavaa. Sitten toisaalta, en ole löytänyt täältä vielä mitään ostettavaa. Täältä löytyy lähinnä sitä samaa krääsää, mitä voi hamstrata vaikkapa Bangkokin Patpongin iltatorilta, eli kopiotuotteita kopiotuotteiden perään. Useimmat tavarat ovat vieläpä todella tökerön näköisiä ja ihan laadukkaistakin tavarataloista löytyy "dieselin" farkkuja. Ruoka on useimmiten maistuvaa (jos korealaisia porsaan vatsalaukkuja ei lasketa mukaan) ja valikoimat ovat laajat paikallisista herkuista länkkäriruokiin.

Penang on kätevä ja täältä löytyy periaatteessa kaikille jotain: on isoja ostoskomplekseja, historiallisia nähtävyyksiä ja rantoja. Meikäläisilä alkaa olla vaan niin kovat standardit jo biitseille, varsinkin Koh Taon turkoosinsinisten ja kirkkaiden laguuneiden jälkeen, että Penangin rannat tuntuvat melko mitäänsanomattomilta sameine vesineen. Penang on siis kaiken kaikkiaan ihan ok paikka, mutta siltä puuttuu sielu.

Noh, olemme saaneet täällä kuitenkin aikamme ihan hyvin kulumaan. Olli kirjoittelikin jo eilen patikointiretkestämme toiselle puolelle saarta pieneen Penangin kansallispuistoon ( käy lukemassa: olathaivaassa.blogspot.com ). Sinne jos jonnekin kannattaa kyllä mennä, jos joskus Penangiin eksyy. Kahden tunnin kävelyurakka tiheässä viidakossa apinoiden ja varaanien väijymänä (ja ties minkä muun olion) oli melko palkitseva kokemus. Viidakkoreitimmehän piti olla 3,5km kartan mukaan, mutta matkan mittaaja oli tainnut käyttää linnuntietä ja oikeasti reitille tuli mittaa varmasti lähemmäs 6 kilometriä. ONNEKSI määränpäässämme kilpikonnarannalla sattui juuri olemaan kalastusporukan vene, joka oli JUURI saapuessamme lähdössä takaisin kansallispuiston porteille ja saimme lahjottua venekuskin ottamaan meidätkin kyytiin. Ei olisi energiat enää riittäneet 2-3 tunnin tarpomiseen yli kantojen ja läpi lätäköiden. Veneestä löytyi myös kohtalotoveri, parikymppinen jenkkituristi, joka oli myös onnistunut maksamaan itsensä pois viidakosta. Rahalla saa ja veneellä pääsee.

Päätimme eilen illalla vielä lähteä pienen levon jälkeen seikkailemaan paikallisbussilla määränpäänä Island Plaza -niminen ostoskeskus. Ajoimme päivällä kyseisen ostoskompleksin ohi palattuamme takaisin kansallispuistosta, joten luulimme tietävämme missä ostoskeskus sijaitsee. Vaan eipä se suunnistaminen ollutkaan enää niin helppoa auringon laskeuduttua. Jäimme väärän ostoskeskuksen kohdalla pois, nielimme tappiomme ja kävelimme vähän matkaa takasinpäin vanhaan tuttuun Gurney Plazaan, jossa päätimme sitten lohduttaa itseämme McDonalds-ruoalla. Mc-ähkyn jälkeen kävimme vielä syömässä jättikokoisen suklaa-maapähkinävoi -vohvelin. Perustelimme aiheuttamamme verisuonivauriot aamuisella kansallispuistokeikalla, joka kulutti varmasti monta tuhatta kaloria. Meillähän oli illalla jo herranjumala kamalasti energiavajetta...

Halusin vielä välttämättä lähteä Gurneylta Batu Feringgin rannalle, jossa piti olla suuret iltamarkkinat. Gurney Plazan taksitolpalla pääsimme taas vääntämään kättä kuskin kanssa siitä, paljonko suostumme kyydistä maksamaan. Kuski halusi 28 ringittiä vedoten pitkään ajomatkaan. Me emme tätä tietenkään nielleet vaan vaadimme mittarin ottamista käyttöön. Kuski suostui tähän yllättävän helposti ja syykin selvisi määränpäässä. Mittari näytti 28,60 ringittiä ja voin vaan kuvitella, kuinka kuski nauroi tässä vaiheessa partaansa. No, reilu kaveri kun oli, niin antoi meille 0,6 ringittiä alennusta ja pääsimme markkinoille 28 ringitillä, niinkuin tarjous alunperin kuuluikin. Kuski toivotti vielä hyvät illanjatkot ja neuvoi tulemaan bussilla takaisin Georgetowniin. Kiitos.

Markkinathan olivatkin sitten aivan paskat, siis kilometrien pituinen paskajana täynnä paskatavaraa. Täältä löytyi nyt niitä mainitsemiani tökeröitä kopiokamoja vieläkin tökerömpään hintaan. Oli mun sitten pakko ostaa yksi parempilaatuinen Lacoste-kopiopaita kolmella eurolla, jottei ihan turhaan maksettu sitä 28 ringittiä (7 euroa) taksimatkasta. Kun oltiin kävelty koko paskajana alusta loppuun ja kuunneltu  ne "young ladyy, nice bag for you, have a look" -huudot, niin lähdettiin äkkiä bussilla takaisin Georgetowniin, niin kuin taksikuskimme oli neuvonut. Se niistä markkinoista.

Tänään lähdimme aamupäivällä taas vaihteeksi paikallisbussia hyödyntäen katsomaan seuraavaa nähtävyyttä, käärmetemppeliä. Kyseessä piti siis olla vuonna 1873 rakennettu kiinalaistemppeli täynnä salaperäisiä, vapaana luikertelevia käärmeitä, joita uskovaiset pitävät temppelin vartijoina. No olihan siellä käärmeitä, mutta ei niistä yksikään luikerellut. Makoilivat vaan lötköinä oksilla ja näyttivät kuolleilta, osa jopa muovisilta. Olisi tehnyt mieli tökätä kepillä ja katsoa tapahtuuko mitään. Oli siellä sitten yksi vähän isompi käärmekaveri, jonka näin liikahtavan. Se oli sellainen "näytöskäärme", jonka olisi saanut ottaa kaulaansa ja maksaa 30 ringittiä kahdesta kaverikuvasta käärmeksen kanssa. Ei otettu kuvaa vaan lähdettiin bussipysäkille istumaan.

Tällainen kuva oli jostain japanilaisrukasta otettu käärme sylissä. Hyvin tuhlattu 30 ringittiä.

Odotettiin bussia vartin verran, kunnes ihana 401E näkyi horisontissa, lähestyi bussipysäkkiä, aloimme viittoa vimmatusti, mutta kuski ignorasi meidät täysin ja kaahasi pysäkin ohi. Kiitos. Seuraava bussi tulikin sitten vasta puolen tunnin päästä.

Kimpaantuneina ajoimme bussilla Queensbay-ostarille ja suuntasimme molempien lempiruokapaikkoihin: ensin täytettiin Ollin vatsa Pizza Hutissa, sitten Petran Sushi Kingissa. Sushi King oli samanlainen liukuhihna-ravintola, niin kuin se edellinenkin paikka. 6 lohinigiriä, 2 kalapuikkonigiriä ja 4 kalapasteija-seesaminsiemen makia, 15 ringittiä eli noin 3,5 euroa. Nam nam!

Queensbayn jälkeen otimme bussin lähelle hotellia ja kävelimme vielä pienen kierroksen Komtarin viereisessä ostoskompleksissa. Olli löysi sieltä pari paitaa, minä en mitään. Haimme puhtaat pyykkimme paikallisesta pesulasta (jonne veimme siis aamulla 2,7kg likaisia vaatteita) ja tulimme takaisin hotellille. Olli vetää sikeitä tässä vieressäni sängyllä ja aion kostaa herran eiliset suunnitelman herättää minut viidakkomaisilla otteilla (mitä ei siis koskaan ehtinyt tapahtua, koska heräsin itse). Ehkäpä otan käyttöön vanhan kunnon kutitustaktiikan!

Lauantaina lähdetään täältä Penangilta lentäen Singaporeen. Meillä ei ole vielä hotellia varattuna sieltä ja yritetäänkin tässä kuumeisesti katsella netistä hyviä vaihtoehtoja. Ongelma on, että kaikki hiemankin laadukkaampi asuminen Singaporessa maksaa maltaita verrattuna Thaimaan tai Malesian hintatasoon. Lisäksi Singaporessa on sattumoisin juuri jotkin isot it-messut, jotka tuovat kaupunkiin 10 000 vierasta lisää, joten iso osa hotelleista on täynnä.

Bangkokissa näyttää olevan melko tiukka tilanne tällä hetkellä, joten saa nähdä päästäänkö Bangkokin kautta lentämään 29 pvä kotiin.