Piereskelevä kadunmies ja nami nami ruokaa

23.5.2010 klo 21.45

Singapore, Wangz Hotel

Pohkeet muussina ja hiertymät molemmissa nilkoissa. Olemme siis Singaporessa ja kyllä, olen shoppaillut. Mutta vain vähän. Pari siistiä kauluspaitaa ja sandaalit löysin tänään paikallisesta Tanz -tavaratalosta 70% alennuksella, joten ei siinä montaa penniä mennyt. Vielä pitäisi jostain löytää, täältä tai Kuala Lumpurista, kullanvärinen iltapuku ensihelmikuisia morsiusneidon ja kaason tehtäviä varten.

Tämähän on nyt jo toinen kerta, kun vierailemme länsimaisvivahteisessa Singaporessa. Kaupunki on suorastaan häiritsevän siisti verrattuna muihin Kaakkois-Aasian pääkaupunkeihin, tai ylipäätään kaupunkeihin. Kadulla ei näy roskia, viemärit eivät haise ja jokapuolella kukkii vehreitä puistoja ja istutuksia. Järjestelmä on muutenkin todella säntillinen ja muun muassa ulkona roskaamisesta, sylkemisestä ja purkan syömisestä rapsahtaa mehevät sakot. Useissa paikoissa saa kaivaa kuvettaan myös jos nautiskelee haisevaa durian-hedelmää. Paikalliset ovat siis erittäin kohteliaita ja järjestelmällisiä ainakin ulospäin katsottuna, mutta luulenpa, että koteihinsa päästyään singaporelaisistakin paljastuu se likaisempi puoli. Saimme jo pienen vihjeen tästä nimittäin eilen:

Kävelimme iltamyöhään läheisestä Chinatownista takaisin hotellillemme päin, kun yhtäkkiä eräissä liikennevaloissa paikallinen vanhempi herrasmies pieraisi äänekkäästi. En ehtinyt edes säikähtää kunnolla ensimmäistä pamausta, tai oikeastaan se oli enemminkin sellainen pärähtävä eli rupsu ( kts. http://fi.wiktionary.org/wiki/pieru), kun herra päästeli jo menemään seuraavia hajupommeja. Sama meno jatkui   hetken verran ja äänekkäitä rupsuja livahti ilmoille herran jokaisella askeleella suorastaan rytmillisesti. Meidän oli pakko jättäytyä hieman taka-alalle kaasuttavasta ukkelista, jottei savupilvi vaan saavuttaisi sieraimiamme. Yksikään ihminen ympärillämme ei tuntunut reagoivan tapahtuneeseen millään lailla, joten kai tämä on sitten ihan hyväksyttävä tapa täälläpäin kaikesta siisteyshorinasta huolimatta. Ukko jatkoi menoaan ja Olli oli aivan varma, että päästöt jättivät pysyvän muiston herran alushousuihin.

Singapore on ihmissaasteista huolimatta mukava kaupunki viettää muutama päivä. Täällä on paljon nähtävää ja etenkin ostettavaa, tosin hintataso on muuta Aasiaa huomattavasti kovempi. Harmi vaan, että Great Singapore Sale starttaa vasta tämän viikon lopulla, joten parhaat tarjoukset jää näkemättä ja kokematta. Tänään kävimme Singaporen suosituimmassa turistikohteessa, Singapore Zoossa, joka on luokiteltu myös yhdeksi maailman parhaaksi eläintarhaksi, eikä suotta. Singapore Zoo oon viidakkomainen kokonaisuus, jossa näkyy hyvin vähän häkkimäisiä aitauksia jos lainkaan. Jotkut eläimet, kuten apinat ja linnut saavat oikeasti liikkua vapaana eläintarhan alueella. Upea paikka, joka on must kaikille Singaporen kävijöille.

Huomenna suuntaamme Singaporen uusimpaan valttikorttinähtävyyteen, Universal Studios -teemapuistoon. Vuorossa siis vatsanväänteitä huikeissa vuoristoradoissa ja toivon mukaan myös hattaraa.

Vielä täytyy hieman kehua Singaporen ruokakulttuuria, joka peittoaa kyllä yhden rupusen Penangin sata nolla. Täällä uskaltaa syödä katukeittiöistä, sillä jokainen pulju on valtion terveysviranomaisten tarkistama ja luokittelema, eli ennen ruoan tilaamista voit tarkistaa luukun lapusta, minkä hygieniatason kyseinen lafka on saanut. Paras taso on luonnollisesti A ja huonoin D. A-luokan paikoissa ei kuitenkaan paikallisen näkemyksen mukaan kannata syödä, koska tällaisilla ravintoloilla on aikaa siivota, jolloin heillä ei ole paljon asiakkaita, eivätkä he tee hyvää ruokaa. B-luokan paikat ovat siis parhaita ja niitä me olemme myös täällä suosineet. Eilen vetäsimme Chinatownissa perinteistä sweet and sour porsasta ja tänään kokeilimme ankkaa. Viereisessäkin kopissa olisi tarjoiltu ankkaa, tosin hieman kyseenalaisemmassa muodossa: oli ankan kieltä, niskaa, sydäntä, jalkaa, päätä ja itseasiassa varmaan kyseisen linnun jokaista ruumiinosaa. Heitinkin Ollille haasteen, että joku päivä herran pitää kokeilla pieni lajitelma näitä ankan parhaita paloja, niin minä maistan samaan aikaan paikallisten suosiossa olevia sammakon jalkoja. Katsotaan, lähdetäänkö me jossakin vaiheessa tähän ralliin. Tänään kokeilimme kuitenki myös jotain hieman kotoisampaa, jättimäisiä purilaisia Carls Jr -nimisessä hampurilaisketjussa. Olli oli tapansa mukaan innoissaan:

Minä en nyt niinkään

Hotellista vielä sen verran, että saimme viimeisenä Penang-iltana varattua Wangz -nimisen hotellin täältä Chinatownin kupeesta Outram Roadilta. Hotelli sijaitsee ehkä 500m viime vuoden asuinpaikastamme, Hotel Re!:stä. Melko kallista lystiähän tämä on verrattuna esimerkiksi Koh Taon luxus-majoitukseemme, mutta toisaalta Singaporessa kaikki asuminen on kallista. Nyt meillä on ainakin hyvä hotelli älyttömän mukavalla sängyllä ja sadetta imitoivalla suihkulla. Meidän huoneluokitusta vielä kaikenlisäksi nostettiin kirjautuessamme sisään ja nyt nautimme Canopy Roomista Superior Roomin sijaan, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.