Kohti Penangia

Ma 17.5.2010 klo 12

Malesia, Junassa nro 35 jossain Padang Besarin ja Butterworthin välimaastossa

Niin se Thaimaa jäi taa, kun äsken juuri astuimme junasta ulos ja leimasimme passimme Malesian rajalla Padang Besarissa. Junamatka Thaimaasta on kestänyt kohta jo 12 tuntia pysähdyksineen ja uupumus alkaa olla sen mukainen. Nyt näyttäisi juna pysähtyvän Araun asemalle, missä ikinä se lie sitten onkin.

Oli melko haikeaa jättää Koh Tao eilen taaksemme. Kävimme viimeisenä iltana vielä Heidin ja Alanin kanssa illallistamassa. Pariskunta kyyditti meidät toiselle puolelle saarta Chalok Baan Kaon rannalle, jossa menimme pitkän puisen sillan päässä sijaitsevaan romanttiseen thairavintolaan. Maisemat olivat upeat auringon jo laskettua; Chalok Baan Kaon rantapoukama valoineen ja tulitaiteilijoineen sekä tyyni meri ympärillämme. Kaiken kruunasi taustalla soiva espanjalais- ja hawaijilaistyylinen musiikki, joka tosin hieman rikkoi thairavintolan tunnelmaa. Tilattiin sitten pöytä koreaksi thaiherkuista ja keskustelimme Alanin ja Heidin kanssa suomalaisista juhlaperinteistä. Brittipariskuntaa ihmetytti etenkin meidän pääsiäisperinteet virvon varvon –rituaaleineen sekä juhannustaiat, joita kovin moni ei tosin taida tänä päivänä edes harrastaa.  Taisivat saada muutenkin aika mielenkiintoisen kuvan Suomesta, kun mainostimme Heidille muun muassa nenänhuuhtelukannua eli sarvikuonoa flunssanparannuskeinona.  Hullut suomalaiset.

Illallisen jälkeen menimme vielä muutamalle drinksulle läheiseen rantabaariin, joka oli Heidin ja Alanin tutun Andyn bisnes. Seuraamme liittyi myös joku saksalaisneiti, joka oli ilmeisesti suorittamassa yliopisto-opintojaan muutaman kuukauden verran Koh Taon merentutkimuksen parissa.

Vikana aamuna emme oikeastaan tehneet enää mitään ihmeellistä. Olli kävi Alanin mopon kyydissä Saireella hakemassa junaliput ja iltapäivällä olikin sitten aika lähteä lauttasatamaan. Kirjoitimme vielä Star Villan vieraskirjaan kiitokset englanniksi ja suomeksi ja lähdimme Alanin jeepin kyydillä Mae Haadiin. Lähtiessämme totesimme molemmat, että palaamme kyllä vielä takaisin Taolle, ja luultavasti myös Star Villaan.

Seuraavaksi vietimmekin sitten kolme tuntia Songserm-lautassa matkalla mantereelle Chumponiin. Emme tajunneet selvittää etukäteen, minkälainen paikka Chumpon on, joten varauduimme joutuvamme johonkin peräkylään viideksi tunniksi odottelemaan junaa. Chumponin satamassa tunnin odottelun jälkeen pääsimme bussikyydillä juna-asemalle, jonne jätimme rinkkamme säilöön ja lähdimme hieman tutkimaan ympäristöä. Söimme jo satamassa pienet riisi-kasvisannokset varmuuden vuoksi, jos juna-asemalta ei olisikaan saanut mitään ruokaa. Chumponin keskusta pääsi kuitenkin yllättämään meidät totaalisesti. Aluksi näytti siltä, että keskustassa on vain pieniä rojukojuja ja ruokatiskejä, mutta yhtäkkiä kulman takaa paljastui massiivinen Ocean Shopping Center ravintoloineen ja kauppoineen. Ollin silmät kirkastuivat, kun huomasimme kompleksin sisältävän muun muassa Pizza Company, Kentucky Fried Chickenin ja Swensens-jäätelöbaarin. Pienen vaatekatsauskierroksen jälkeen menimmekin sitten ahmimaan hieman friteerattua kanaa KFC:hen, vaikka vatsat olivatkin jo valmiiksi melko täynnä. Sen jälkeen homma riistäytyikin täysin käsistä: ensin mentiin Swensenille jäätelöjälkkärille, jonka jälkeen haimme vielä Mister Donutista 12-packin sushin näköisiksi muovailtuja donitseja kermavaahdolla ja ties millä härpäkkeillä. Niitä emme jaksaneet heti sentään ahmaista napaan, vaan otimme ne evääksi junaan.

Juna Bangkokista saapui Chumponin asemalle noin puoli tuntia myöhässä klo 22.15. Syöksyimme heti makuuvaunuumme, joka oli siis ensimmäisen luokan yksityinen koppero. Ihan mukava, ruotsinlaivan hyttiä muistuttava pieni koppi kahdella sängyllä, ikkunalla ja vesihanalla. Ainoa miinuspuoli oli, että ilmastointisysteemi puhalsi todella kylmää ilmaa, ja peitto ei meinannut riittää lämmittämään yöllä. Siirryinkin sitten neljän aikaan aamuyöstä yläsängystä Ollin viereen alas ja uni tuli heti paremmin. Kuuden aikaan olikin sitten aika ponkaista ylös, kun saavuimme Had Yaihin ja junasta poistettiin puolet vaunuista. Vaihdoimme pois jäävästä ykkösluokasta kakkosluokan vaunuun, jossa nyt istuskelemme ja katselemme maisemia. Tällä hetkellä olemme jossain maaseudulla riisipeltojen ja kumipuuviljelmien ympäröiminä. Niin tasaiset maisemat, että rupeaa kohta taas unettamaan. Ostimme Padang Besarin asemalta jonkin halvan ja epäilyttävän liha-riisi-annoksen aamupalaksi. Saa nähdä kostautuuko kokeilu vielä myöhemmin. Mutta onneksi näissä junissa on kunnon pöntöt.

Pari tuntia vielä ja saavumme Butterworthiin, josta otamme käsittääkseni jonkinnäköisen lautan viereiselle Penang-saarelle. Matkan pitäisi olla kai melko nopea, ehkä kymmenen tai kaksikymmentä minuuttia. Penangilla meitä odottaa sitten varaamamme Tune Hotel, jonka konsepti kuuluu ”viiden tähden sänky ja suihku yhden tähden hinnalla”. Eli sängyt ja suihkut ovat luksusta, mutta muuta huoneessa ei sitten olekaan. Ilmastoinnista, pyyhkeistä ja netistä joudut maksamaan extraa. Mutta eipä me sänkyä ja suihkua enempää oikeastaan tarvitakaan. Pyyhkeet ja ilmastointikin maksavat ehkä muutaman euron extraa per yö. Nyt maksoimme siis viidestä yöstä yhteensä noin 40euroa. Ei paha.

Sellaista tällä kertaa. Innolla odotan, minkälainen paikka Penang on. Mikäänhän ei tietenkään tunnu miltään Koh Taon jälkeen, mutta olisi nyt edes siedettävä. Penangin jälkeen Singaporeen 22.päivä, josta suuntaamme varmaan viimeiseksi kolmeksi yöksi sitten Kuala Lumpuriin 26. päivä. Ei taida tuonne Bangkokin hulinoihin uskaltaa lähteä, kun harkitsevat ilmeisesti jotain ulkonaliikkumiskieltoakin kaupunkiin.

17.5.2010 klo 19

Malesia, Penang, Tune Hotel

Pääsimme perille määränpäähämme Penangiin. Lauttasatama oli kätevästi juna-aseman vieressä Butterworthissa ja pääsimme todella pian junan tulon jälkeen lähtemään kohti Penangia. Matka kesti ehkä noin vartin ja maksoi huimat 1,20 ringittiä, eli noin 0,25 euroa. Oltiin molemmat melko nääntyneitä hotelliin päästyämme, joten päätimme saman tien lähteä lähistölle etsimään ruokapaikkaa. Eksyttiin sitten Mäkkäriin, hupsista. No, ehkä huomenna päästään tutustumaan jo paikalliseen ruokakulttuuriin.

Ensivaikutelma Penangista: tämä on kaupunki. Liikennettä ja hulinaa, ostospaikkoja ja katupölyä. Mutta tämä vaikutelma on tullut siis vasta Georgetownin yhdestä kolkasta, kaupunginosasta jossa yövymme. Georgetownissa pitäisi olla myös historiallinen puoli siirtomaa-aikaisine taloineen, jotka ovat tietääkseni unescon maailmanperintökohteita. Lisäksi Penangista löytyy ilmeisesti myös upeita hiekkarantoja ja rentoutumismahdollisuuksia, joten tämä on ilmeisen monipuolinen saari. Retkeilemällähän se selviää.

Nyt alkoi muslimit huutaa rukouskutsujaan. Tähän siis varmaan heräämme myös aikaisin aamulla. Hotellimme oli sitä mitä pitikin; viiden tähden sänky ja suihku eikä juuri muuta. Onneksi Penangista löytyy varmasti tekemistä iltaisin, ettei tarvitse hotellihuoneessa norkoilla.